Tuulihaukka mahanpohjassa

Niin sita vain tyoajalla napytellaan blogin kimpussa. Hyi, hapea! Tasta syysta rakkaat ääkkösetkin puuttuvat, koska en jaksa nappailla jokaista ä:n pistettä erikseen. Ymmartanette kuitenkin ilman niitakin, mita kirjoitan.

Pieni postaustaukohan tassa tuli pidettya - pakko tunnustaa, etta taisin olla vain laiska. Kirjoitettavaahan olisi ollut ihan tuutin taydelta, mutta olen kai kuvitellut olevani liian kiireinen lahiaikoina. Sita se tuplatreffailu teettaa, eh. Kuten aiemmassa tekstissa jo ehdin kertoakin, sain siis edellisviikolle kahdet treffit. Ensin tapasin tyopaikkani sopoliinin, jota olen salaa kyylannyt jo kuukausia. Viaton flirtti tuotti tulosta, ja kavimme drinksuilla 2.6. Ihan mukava poika, vaikkakin hirvean ujo, eika meilla lopulta ollut juuri mitaan yhteista. Harmitonta hauskanpitoa siis, flirttia on jatkettu sujuvasti toissa. Torstaina tapasin sitten taman todellisen Hymypojan (tai miehen, koska onhan sita ikaakin herralla jo kunniakkaat 30 vuotta). Miellyttava ilta muutaman morangoskan saestamana, tyyppi vaikutti kiinnostuneelta, oli hauska ja fiksu ja itsevarma. Niin, ja komee. Lauantai-iltaan mennessa en kuitenkaan ollut kuullut hemmosta mitaan, joten oletin etta luin (taas kerran) tilannetta vaarin ja epailin etten koskaan enaa nae mokomaa hyypiota. Yhdeksalta illalla epailykseni osoittautuivat kuitenkin vaariksi, ja sovimme uudet treffit. Toisilla treffeilla kavin siis taman viikon keskiviikkona, ja kolmansilla jo heti seuraavana paivana: eli itse asiassa eilen. Harmi vain, etten ota poitsusta selvaa. No tuskinpa olisimme nahneet toistakaan kertaa, jos ei lainkaan kiinnostaisi? Mutta alan tassa pikkuhiljaa ihastua, joten nyt olenkin pakottanut itseni ajattelemaan, etta ei tasta mitaan tule kuitenkaan ja hetken paasta tyyppi kertoo etta mita jos ei.

Aion kaikesta huolimatta nauttia ihastuksen alkuhuumasta. Ihanaa, virkistavaa flirttailua, kahvilan nurkassa pussailua ja kasi kadessa kavelya. Niin, eilen tosiaan paasimme jo niinkin nextille levelille, etta talsimme kaupungilla kasikynkassa. Tai siis, mina Hymypojan kainalossa. Sovimme, etta seuraavan kerran soitan hanelle itse - ahaa, sittenhan onkin jo neljansien treffien aika! (En halua vaikuttaa liian innostuneelta, joten soittelen vasta huomenna.)

Nain siina kay kun ihastuu, ei ole muuta kirjoitettavaa. Tai itse asiassa olisi, mutta tahan postaukseen en aio tunkea enaa muuta. Palataan astialle piakkoin, kerron suhdekiemuroiden uusimmat kaanteet heti, kun jotain tapahtuu. Sikali kun teita kiinnostaa! :)