Temper, temper

Eilisiltainen aggressiokohtaus on tainnut mennä ohi. Vielä aamulla herätessäni olin niin kiukkuinen, että olisin voinut haljeta. Aivan kuin tämä alkukantainen vitutus ei olisi ollut tarpeeksi: tämän lisäksi tunnun tänä keskiviikkona kärsivän akuutista Esko Mörkö-olotilasta. Mikään ei pysy käsissä, törmäilen ja kompastelen, kävelen päin seiniä ja juttelen sekavia.

Hymypoika lähetti viestin pari tuntia sitten. Sen jälkeen taisin hieman rauhoittua. Naurettavaa sinänsä, että tyyppi jonka olen tuntenut vasta pari viikkoa, sai aikaan moisen vihareaktion. Toki toisaalta aivan ymmärrettävästä syystä - olenhan tässä vähintäänkin alitajuisesti herätellyt toivoa uudesta jutusta, ja kun tuntuu siltä että olen taas tempautumassa yksipuoliseen "suhteeseen" tai mihin lie, alkaa välittömästi sappi kiehua. Ettenkö muka olisi tajunnut ottaa opikseni vai! Hah! Might trick me once, but I won't let you trick me twice, kuten Keliskin rallatteli muutama vuosi takaperin. Joten juttu jatkuu, mutta nyt pysyn varpaillani ja tunnustelen tilannetta. Varovasti vaan. Turpaanihan en aio ottaa.

Muuten sujuu ihan kivasti, mutta koskapa niistä oikeasti hauskoista asioista mitään kirjoittaisi. Valitukseksi menee useimmiten, valitettavasti. Säätkin ovat taas lämmenneet. Töissä on mukavaa. Töllöstä tulee jalkapalloa niin paljon, että silmänruokakiintiön saa helposti täytettyä päivittäin.

Luultavasti Hymypoikaa en näe ennen ensi viikkoa, mutta lupasihan tuo soitella torstaina. Ehkä ihan hyväkin, ettemme tapaa, jotta saan koko hommaan etäisyyttä ja voin suunnitella omaa pikku strategiaani. Sotasuunnitelmaa. Asennetta. Miksi sitä haluaakaan kutsua. Minuahan ei jalliteta.