Voi väsy

Onpa sangen elähtänyt olo. Töissä kyllä jaksoin mainiosti, mutta kotiin päästyäni iski armoton nuupahdus. Onneksi tänään ei tarvitse tehdä mitään!

Töissä kävin ilmoittautumassa firman beach partyihin. Bileet ovat siis lauantaina, bussikyyditys Lissabonista lähtee 19:30 ja paikan päällä on sitten ilmainen illallinen ja juomatarjoilut kello neljään asti aamulla. Juhlat ovat joen toisella puolella, Costa da Caparicalla eli n. 15 kilometrin mittaisella hiekkarannalla - onneksi ei tarvitse sannassa sentään kieriä vaan paikalta löytyy ihan oikea baarikin tarkoitusta varten. Viimevuotiset kekkerit olivat mainiot, joten hauskaa on varmaan nytkin. Tässähän voikin sitten aloittaa vaatekriisin jo hyvissä ajoin, jotta on sitten päällepantavaa kun aika koittaa! Suurin dilemmani on tällä hetkellä, laittaisinko korkkarit vaiko enkö. Kyllä on elämä vaikeeta joskus.

Päivemmällä oli mielessä kaikenlaista järjellistäkin kirjoitettavaa (ei edes liittynyt miehiin), mutta jotenkin kummasti ajatukset ovat haihtuneet päästäni. Tuijotin tietokoneen näyttöä äsken viitisen minuuttia mitään näkemättä. Jätetään ne fiksut aiheet sitten toisille päiville. Kyllä mun elämääni muutakin tosiaan kuuluu kuin miesongelmia ja vaatekriisejä! Ei niistä arkipäiväisemmistä asioista vaan jaksa aina kirjoittaa, tai sitten vaan unohtuu, kun ei itse pidä asioita kummoisina. Taidanpa parantaa tapani tämän suhteen ja yritän jatkossa raapustella jotain tähdellisempääkin... niin, heti, kun jaksan.