Juhannusaattoa

Työpäivä on ohi, vihdoin. Tai no olihan se ohi jo kuutisen tuntia sitten. Mutta helevetin pitkältä se tuntui, koska kello kahden jälkeen emme saaneet kuin yhden (1) sisääntulevan puhelun. Luin läpi lähes jokaikisen artikkelin jokaikisestä suomalaisesta lehdestä, ja lopulta eksyin jopa selailemaan ruokablogeja. Huono idea siinä vaiheessa, kun maha kurnii ja omassa jääkaapissa odottaa eilisen pakastepizzan jämät. No kyllä minäkin sitten kohta taas kokkailen, kunhan on massia.

Tänään pidimme myös epävirallisen kämppiskokoontumisen, joka piti sisällään sekä itku- että huutokohtauksia, outoja vaatimuksia sekä (omalta osaltani) hartioiden kohauttelua. Itselläni ei ollut mitään sanottavaa juuri mihinkään, joten pyrin pitämään turpani kiinni ja olemaan diplomaattinen. Lopulta saimme toki ilmaa puhdistettua ja nyt on taas hetken aikaa rauha maassa. Jatkossa aiomme kaiketi pitää pikku kokoontumisen kuukausittain, jotta paine ei ehdi kasvaa. Hyvä niin, sillä tämänkaltaiset purkautumiset ovat jokseenkin stressaavia, vaikka itsellä ei olisikaan valittamisen aiheita.

Hymypojasta mainittakoon, että kuka vittu siitäkin nyt selvän ottaa. Ei herra jeesus miten outoa meininkiä. Jaa, kyllähän mä tätä peliä pelata osaan, mutta en tiedä haluanko. Tosin se kutsui mut ensi viikolla niitten uima-altaalle (mainittakoon tässä, että kyseessä on kerrostalon yhteinen uima-allas, mutta silti), joten pelaillaan nyt ainakin siihen asti. Mutta siis voi PASKA, musta tuntuu että rupean ihan oikeesti ihastumaan, joten teenpä tässä pienen ennustuksen: noin kahden viikon kuluttua en ole enää puheväleissä kyseisen hyypiön kanssa. Noin kahden viikon kuluttua olen sitä mieltä, että koko juttu oli ihan perseestä ja että koko tyyppi oli ihan kusipää. Ei, en hankkinut kristallipalloa, mutta jonkinlainen tuntuma on silti.

Vaan kohtapa menen nukkumaan, ja odottelen huomista peliä. Ihanaa, kun on ns. oma vapaapäivä, eli kaikki muut kämppikset ovat töissä, mutta itse saa heräillä juuri silloin kun haluaa ja ihan rauhassa. Juhannus, gotta love it. Ja voi mikä koti-ikävä iskeekin näin keskikesällä. Loppuun fiilistelyä biisin muodossa.