Maksimaalista unetusta

Jos laitan silmäni kiinni sekunniksikin, nukahdan taatusti heti. Huhhei. Aamukin alkoi hienosti; heräsin kyllä jo seitsemältä, mutta erinäisistä syistä pääsin aamutoimiini vasta puoli yhdeksältä, ja puoli kymmeneltä piti olla jo töissä. Suihkusta tuli vain jääkylmää vettä, josta syystä hoitoainetta taisi jäädä hiuksiini jonkin verran ja tukka tuntuu hieman lähmäiseltä. Kahvikin oli sopivasti loppu, ja lisäksi huomasin, että koneeltani oli tyystin kadonnu iTunes. En käsitä, minne ja miksi se katosi. Ilmeisesti jos toiselle koneelle synkronoidun iPodin kytkee omaan koneeseen, tapahtuu jotakin... Mutta ihan totaalista häviämistä en osannut odottaa. Eipä tarvitse kokeilla toiste. Sitten vaan miettimään, mistä saisin hankittua uuden iTunesin, tällä hetkellä minulla ei ole tietsikalla siis minkäänlaista musiikintoisto-ohjelmaa. Voi jes.

Niin, kenen iPodia sitä yritettiinkään kytkeä? No Hymypojan tietysti. Vietimme rauhallista iltaa eilen kämpillä ja pälätimme aamukahteen asti. Samaisen hemmon syystä myöhästyin siis melkein töistäkin. Olihan tuo ilta sen arvoinenkin, toisaalta. Pääsipä herralta pienoinen lipsahduskin: mainitsi, että pitää minusta paljon ja että olen cool (ahahaa!), ja vaikka hän ei alunperin tyttöystävää etsinytkään, kuulemma mieliala on hieman muuttunut. Yhdessä tulimme sitten siihen tulokseen, että antaa asioiden sujua omalla painollaan ja katsotaan mitä syntyy (toivottavasti ihan kirjaimellisesti ei synny mitään). Aion joka tapauksessa jatkaa viileähköä linjaani. Tämä tulee onnistumaan ihan siitäkin syystä, että saldoni on loppu ja uutta saan ladattua vasta ensi viikolla. Mielenkiinnolla odotan, kuinka käy.

Mutta ah! Huomenna on lomaa. Vapaapäivän kunniaksi menemme duunikaverin ja tämän ystävän kanssa väijymään Portugali - Brasilia-peliä Docasin irkkubaariin. Jännää on luvassa! Alunperin minun piti katsoa peliä Rossion aukiolla erään uuden tuttavuuteni kanssa, mutta suunnitelmamme menivät lopulta sen verran pahasti ristiin että päädyimme menemään eri paikkoihin. Sitäpaitsi tämä uusi tuttavuus, Daniel nimeltään, on jokseenkin rasittava. Eipä hän pahaa tarkoita, mutta silti.

Ja töistähän minä taas kirjoittelen. Hiljaista on. Kuuteen asti pitäisi nitkuttaa, ja kolmen jälkeen emme enää soita kenellekään, vaan otamme ainoastaan sisääntulevia puheluita. Mahtaa tulla jännittävä ilta. Ainakin pääsen ajoissa kotiin nukkumaan.
Haukotus.