Elossa ollaan!

Aikamoinen viikko takana. Tai no, vastahan tässä on uusi aluillaan, mutta tuntuu siltä kuin olisi elänyt kuusi päivää pelkkää lauantaita. Eipä siinä, en valita, hauskaa on ollut! Sain siis siskoni miehineen kyläilemään kahdeksan päivän ajaksi. Meininkiä on riittänyt, mutta onneksi sekaan on mahtunut myös sohvalla löllötystä ja puistossa makailua. Kuka niitä nähtävyyksiä sitäpaitsi jaksaa ravata katselemassa? Samat näkee postikorteistakin. Toivottavasti tämä reissu on ollut siskoilleni visiitti hieman autenttisempaan Portugaliin, kuin pelkkä pakettimatka turistialueille. Harmi vain että kaikki hyvä loppuu aikanaan - huominen on viimeinen päivä kun pystyn nauttimaan loistavasta seurasta. Onneksi olen menossa Suomeen jo parin kuukauden kuluttua, joten ei tarvitse ihan puolta vuotta venailla tällä kertaa.

Jotenkin kummallisesti olen kaiken tuoksinan keskellä onnistunut hankkimaan tälle viikolle kahdet treffitkin. Eri päiville kuitenkin, joten ei huolta "narahtamisesta." Toivon mukaan... Tosi söpöjä poitsuja molemmat, katsellaan miten käy. Keskiviikkona menen kahville työpaikkani IT-tukihenkilön kanssa, jota olen salaa tuijotellut jo kuukausia. Torstaiksi sovin tapaamisen Bedroomissa tapaamani pojan kanssa. Vihdoinkin sutinaa, ja kerrankin hyvässä mielessä. Tai ken tietää, ehkä parin viikon kuluttua selviää että jäpikät ovat vähintään serkuksia. Tavallaan en yllättyisi! Mutta tärkeintä on, että a) lomaa on vielä pari päivää jäljellä, b) sää on vihdoinkin lämmin, ellei jopa tuskallisen hiostava, ja c) pääsen treffeille! Ihan oikeille sellasille. Jospa vaikka pääsisin PTM-miehen aiheuttamasta kammottavasta traumastakin eroon tässä sivussa.

No niin, lyhyt oli taas postaus, mutta luultavasti 50% lukijoistakin on tällä hetkellä vierainani täällä. Palatkaamme asiaan yksityiskohtaisemmin, kun kirjoitettavaa taas löytyy ja lukijatkin ovat kotiutuneet Suomeen.