Portugal! Pt. 2

Jatketaanpa sitten. Tunnin lounastauko on oikein kätevä blogin päivittämisen kannalta. Mihin jäinkään?

9. Asiakaspalvelu. Tai, ehkä pikemminkin sen puute. Omassa naapurustossani on runsaasti pieniä ruokakauppoja, joissa myydään tuorehedelmiä sekä -vihanneksia ja perusruokatarvikkeita. Hinnat ovat tietenkin korkeampia kuin varsinaisissa marketeissa, mutta kun ovat niin sopivasti kotimatkan varrella, niin tokihan sitä tulee näissäkin puljuissa toisinaan piipahdettua. Mutta niin, asiakaspalvelu... Se on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Kaupassa voi olla yhdestä kolmeen työntekijää, joista kenelläkään ei ole mitään tähdellistä tekemistä (paitsi tietysti keskenään juoruilua), mutta palvelua on turha odottaa ainakaan kovin nopeasti. Pitkää pinnaa saa kasvatella, tai muuten takuulla turhautuu. Aspat käyttäytyvät kuin eivät huomaisikaan, ja kun vihdoin huomaavat, palvelu on hidasta ja jokseenkin tylyhköä. Tosin mainittakoon, että jos sanaakaan osaa portugalia solkata, niin palvelualttiuskin paranee kummasti. Etenkin vanhempi väestö riemastuu, jos osaa puhua kieltä. Isommissa ostoskeskuksissa palvelukin on toki eri luokkaa (ainakin joskus!), mutta syvällä kaupungin sydämessä asia on hieman toisin. Puhun kuitenkin nyt vain kaupoista - ravintoloissa ja baareissa palvelu on yleensä ottaen ystävällistä ja jopa tehokasta.

10. Jalkapallo. Joo, Portugali on aika fanaattinen futismaa. Kuulemma huliganismiakin löytyy, nykyään kuitenkin vähemmän. Itse vihasin ko. lajia ennen tänne saapumistani. Silloinen poikaystäväni kuitenkin aloitti tehokkaan aivopesun, jota nykyiset ystäväni ovat sittemmin jatkaneet. On se vaan hieno laji. Edelleen hieman ärsyttää nämä komeat ilmalennot pienimmästäkin hipaisusta, mutta kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävää katsottavaa. Aiemmin keväällä postasinkin näistä futisjuhlista, joissa olin litistyä ihmismassaan (tuo mieleeni ikävästi tämän viime viikonlopun tragedian Duisburgissa). Jokaisella on lempijoukkue, ja sitä sitten kannatetaan sellaisella intohimolla, että suomalaista hirvittää. Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että kannustan Portugalin mestaria Benficaa. SLB! Futiskausi on taas alkanut, jospa sitä pääsisi stadionillekin peliä kärkkymään syksymmällä.



11. Rannat. Aaahh... Rannat! Lissabonin läheltä löytyy runsaasti hiekkarantoja, joko Tagus-joen rannalta tai meren ääreltä. Paras kaikista on tietenkin Costa da Caparica, jossa rantaviivaa on jotakuinkin 15 kilometriä. Suomalaiseen makuun kelpaavat kyllä vaikkapa Carcavelos ja Cascaiskin. Parhaat ja kauneimmat rannat taitavat olla Farossa, eli Algarvessa: ihania piilopoukamia ja kallioiden saartamia rantoja. Vesi on kirkasta ja ihanan tumman turkoosin väristä. Sanottakoon nyt vielä sekin, että henk. koht. vihaan merivettä. Hiuksetkin menee aina ihan pilalle, nih!



12. Ihan vaan koko maa ja kulttuuri. Ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen. Kaunis maa kaikkine outouksineen ja epäkohtineen. Patriarkaatti, tietysti, ja hieman seksistinen tästä syystä, mutta kyllä täällä yksi tuittupäinen skandinaavi pärjää! Suurin osa maan ongelmakohdista jää itseltäni huomaamatta, koska harvoin seuraan uutisia. Kämppisten kanssa juttelimmekin, että tunnemme elävämme ihanassa kuplassa, koska emme yksinkertaisesti tiedä kaikesta paskasta mitä täällä tapahtuu. Ajan myötä tämäkin toki tulee muuttumaan. Rakastan tätä kummallista rötväisyyttä ja huolettomuutta, jota laiskuudeksikin saatettaisiin kutsua. Minulle Portugali - etenkin Lissabon - on kuitenkin napakymppi, ikuinen rakastettuni, armelias ystäväni. Toivottavasti meillä on vielä runsaasti yhteisiä vuosia edessä.