Good news for good people

Fujitsun työhakemuksen tyrmäsin tänään aamulla, viimeinkin. Ei natsaa, sitäpaitsi jo pelkkä haastattelu mielestäni kuvasti kyseistä työpaikkaa: aina on paineita, ja aina joku huohottamassa niskaan. No, sitähän se on useimmissa työpaikoissa - mutta jotenkin koko haastattelutilanne ja muu hässäkkä sai minut puolustuskannalle. Ko. paikassa työskentelevä ystäväni muistutteli minulle koko ajan, kuinka paljon parempi duunipaikka se olisi, ja kuinka paljon paremmat tsäänssit olisi, ja kaiken kaikkiaan Fujitsu on ihan vaan paras. No, kukapa tuollaista paskaa kuuntelee ilman minkäänlaista vastareaktiota. En minä ainakaan. Sehän tarkoittaisi periaatteessa sitä, että olen aika tyhmä, koska ylipäätään työskentelen näinkin "paskassa" firmassa.

Tänään duunissa oli erään kampanjan "isoja kihoja" vierailemassa. Sattumalta he ovat samaisen kampanjan pomoja, minne olen hakemassa supervisoriksi (ehdotuksia - miten supervisor tai team leader käännetään suomeksi niin, että käännös ei kuulosta armeijatermiltä tms.?). Tänään olin siis tunnin varoitusajalla haastattelussa, ja vieläpä ihmisten kanssa, jotka tulevat Portugaliin muutaman kerran vuodessa. Kolme naista tuijotti ja piinasi minua puolen tunnin ajan: tosin uskallanpa epäillä, että haastis meni aekalaella hyvin! Huomenna on supervisor-testi, jossa ilmeisesti testataan kykyjäni toimia jonkinlaisessa esimiesasemassa. Ei pelota. Itse asiassa odotan innolla. Olen löytänyt kummallisen kunnianhimoisen puolen itsestäni; tosin tämä puoli ei - ainakaan omasta mielestäni - peitä hyviä ominaisuuksiani. Pikemminkin uskaltaudun ulos kuorestani ja vihdoinkin teen asioita, joihin pystyn ja joihin koen olevani valmis. Mutta minustahan ei natsipomoa tai fasistihirviötä saa tekemälläkään, kyllä te tiedätte.

Sitten kepeämpiin aiheisiin. Tai no, miten sen nyt ottaa. Hymypoika yritti soitella tänään. Olin juuri katsomassa Hollanti - Uruguay-peliä, joten en huomannut koko puhelua. Laitoin huomattuani viestin, että juu soittelen sitten pelin jälkeen! Tai ehkäpä en. Erään ystäväni kanssa tulin siihen tulokseen, että ehkäpä parasta vain laittaa kylmästi tekstari, koska en oikeastaan enää halua nähdä kyseistä tyyppiä. Ehkäpä ikinä. Eikä tee mieli puhua puhelimessakaan. Ei vaan kiinnosta.

Sen sijaan, IT-poika teki vaikutuksen. Vietimme mukavan illan yhdessä (musta on tavallaan tosi ihanaa, että se on vähän ujo!), juttelimme kaikenlaista, naureskelimme. Lopulta sain jopa taivaallisen hartiahieronnan ja pari hypnoottista pusua siinä samalla. Nukahdin kyseisen hieronnan aikana, ja herra nosti minut sängylle, antoi suukon poskelle ja peitteli. Hei, kuinka monta AAW!-pistettä tästä saa?! No ainakin miljoona. Se on niin söpö. Hah. Hih. Hehe.

Tänään oli hyvä päivä. Muito gosto.