Sama päivä jatkuu...

...Mutta mitään en ole vielä tehnyt. Tämä aivan yksinkertaisesti siitä syystä, että valitettavasti minä en voi tehdä omia töitäni, ennen kuin eräs toinen henkilö tekee omansa, ja tällä hetkellä olen odottanut erään asian loppuunviemistä kohta 7 tuntia. Lähetin IT-pojalle tekstiviestin, että sanotko nyt sille sun helevetin kollegalle että tekis töitä joskus, ni pääsis kunnon ihmiset festaroimaan, vittu! Hermo tässä menee - vähemmästäkin. Päätin jo, että tasan kello kuusi lähden duunista, oli mikä oli. Ei minulle edes makseta ylitöistä, joten miksipä täällä persustani hiotuttaisin? Ei ole minun syyni jos muut eivät hoida hommiaan. Saatana. (Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöä, mutta sattuneesta syystä nyt ottaa hieman kupoliin. Tai siis vituttaa.)

Mutta jatketaan toisilla aiheilla, onhan tässä ainakin aikaa blogia kirjoitella, jos ei muuta. Tehokasta työaikaa. Luin Hesarin sivuilta mielenkiintoisen jutun siitä, millä perusteilla ihmisiä on torjuttu tai muuten vain tylytetty - nyt puhutaan siis ulkonäöllisistä syistä. Keskustelu aiheesta oli myös mielenkiintoista, ja jäin ajattelemaan asiaa. Minua ei (tietääkseni) ole koskaan tyrmätty pinnallisin perustein, mutta mistäs senkään tietää? Parisuhteessa olen kyllä itsekin saanut kuulla erikoisia kommentteja ulkonäöstäni. Lukaiskaapa kyseinen artikkeli, mitä mieltä olette aiheesta? Olen tästä eräiden teistä kanssa keskustellutkin joskus. Lähinnä siis siitä, kuinka koko baarin rumin pikku hirviö lyöttäytyy kysymättä seuraan ja alkaa maailman omistajan elkein vikitellä (tai ainakin luulee vikittelevänsä). Ilman syytä en mielestäni ole ketään tylyttänyt, mutta myönnän kyllä olleeni joskus aika suorasanainen. Viimeisin esimerkki on tuore, viime sunnuntailta. Kävin alkuillasta sushiloungessa "illallisella" erään hyvän ystäväni kaverin kanssa. Mainittakoon jo alkuun, että kyseessä on keski-ikää lähestyvä, pyylevä ja kaljuuntuva (ja aika runsaasti hikoileva) mieshenkilö, vieläpä himpun verran itseäni lyhyempi. Tosi mukava tyyppi, avoin, hauska, fiksu, sosiaalinen ja niin edelleen, mutta itse en tietenkään missään vaiheessa ajatellutkaan, että olisimme minkäänlaisilla treffeillä. Tämä mies saattoi olla asiasta eri mieltä, kehonkielestä päätellen. Yritin parhaani mukaan pitää ns. kaverietäisyyden, en kosketellut lainkaan: olin toki oma itseni, ystävällinen ja hauska, mutta pidättäydyin täysin flirttailemasta juuri siitä syystä että en halunnut antaa väärää kuvaa. Loppuillasta hemmo aivan selvästi olisi halunnut pussata - siis normaaleiden poskipusujen lisäksi ihan huulille. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, koska osasin varautua ja pystyin väistämään tilanteen olematta epäkohtelias.

Kotiin kävellessäni mietin kuitenkin mielessäni, että mitä vittua?! Tuoko ajattelee, että olisi jotain tsäänssejä? Välittömästi tunsin oloni pinnalliseksi pikku paskiaiseksi. Mutta sitten - kuten tuolla keskustelussakin joku sanoi - en minä pystyisi suhteeseen ihmisen kanssa, johon en tunne minkäänlaista vetovoimaa. Oli sitten kuinka mukava tahansa, niin se kipinä täytyy olla. Omaksi ongelmakseni olen huomannut sen, että olen luonnostani ystävällinen ja hieman flirttaileva ja tämä johtaa sitten enemmän tai vähemmän kiusallisiin tilanteisiin, kun yritän selventää, että ei emmä ihan oikeesti oo kiinnostunut, mä yritin vaan olla mukava ja ystävällinen.

Sinänsä ulkonäöllisin perustein arvostelu on perseestä, tietenkin. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka esim. huomaavat painonvaihtelut (siis muiden!) välittömästi, ja myös huomauttavat asiasta. Itseäni moinen ei kiinnosta paskan vertaa, siis jos on kyse ystävyyssuhteesta. Kunhan perushygienia on kunnossa, niin aivan sama. Jotkut ystävistäni pukeutuvat vaatteisiin, joihin en itse kuuna päivänä koskisi pitkällä tikullakaan, mutta entäs sitten? Ei minun tarvitsekaan. Eikä kukaan mikään tyylitön juntti ole muutenkaan. ;)

Ulkonäkökritiikkiin parisuhteessa palatakseni: onhan sekin tullut huomattua, että tyyppi voi olla maailman täydellisin adonis - ulkonäöltään - mutta suun avattuaan viehätys katoaa tyystin ja henkilö alkaa jopa näyttää rumalta. Moolokki on hyvä esimerkki, tosi söötti poju (tai mies, iältään ainakin), mutta niin jumalaisen täynnä itseään että hyh helevetti.

Ennen kuin aloitin kirjoittamaan, minulla oli aiheeseen liittyen joku tosi tärkeä ja mielenkiintoinen pointti, mutta nyt se hukkui jonnekin ja päädyin vain toistelemaan itsestäänselvyyksiä. No, ihan sama, sainpahan hieman aikaa kulumaan. Niin ja en pääse vieläkään töihin, en millään ehdi saada kaikkea valmiiksi kuuteen mennessä. Haistakoon huilun sitten kaikki, tämä tyttö lähtee tasan kello kuus! Foda-se...