Kidutusta

Jopas olikin viikonloppu. Taisin aivan alkuun jotenkin onnistua päättämään tämän hiljattain alkaneen deittailun. Syy oli täysin looginen - en vain yksinkertaisesti jaksanut kuunnella IT-pojan selityksiä ja syitä siihen, miksi hän ei perjantaina ja eräänä aiempana päivänä ilmoittanut minulle ettei pääse tulemaan. Meidän piti siis nähdä perjantai-iltana, mutta haaveeksipa jäi: sinänsä jäpikän selitys on uskottava ja järkeenkäypä (en jaksa koko hässäkkää tähän kirjata, siihen tuhrautuisi liikaa aikaa), mutta viimeinen niitti oli se, että herra on kuulemma "hieman hämillään ja haluaisi ajatella asioita." Ei hän ollut kuitenkaan se, joka halusi lopettaa deittailun (voiko sitä lopettaakaan, kun ei se ehtinyt kunnolla edes alkaa...), vaan päätös oli minun. Pyh, sanon minä, en kaipaa elämääni tällä hetkellä mitään sekavaa ja hämmentävää.

Näin siis ajattelin päättäväisesti lauantaiaamuna. Edellisillan ohareiden ja vitutuksen vuoksi olin lähtenyt käymään Santosissa kämppisteni kanssa, ilta venähti lopulta aamukuuteen ja kärsin koko lauantain karmeasta päänsärystä. Kuolinkellojen kalistessa kallossani päätin olla näppärä (loistavat krapulaiset ideat, osa 9278) ja lähettää tälle edellisessä tekstissä mainitsemalleni poitsulle viestin naamakirjassa. Puhun nyt siis herrasta, johon tutustuin mesekeskustelun ja Helenan avulla. Viestittelin hänelle, että mikäli kiinnostaa, minut voi toki lisätä meseen, olisi kiva jatkaa jutustelua myöhemminkin. Toki muistin myös mainita, että minulla ei ole taka-ajatuksia - haluan vain tutustua uusiin ihmisiin.

Kellon lyödessä kymmentä lauantai-iltana hän sitten lisäsi minut yhteystietoihinsa. Juttelimme tuntikausia, pääsin nukkumaan vasta neljältä aamuyöllä. Taisin rakastua virtuaalisesti, lyhyesti sanottuna hän on kaikki mitä osaisin mieheltä odottaa. Hän jopa pyysi minut käymään kirjakaupassa jossa on töissä, mutta valitettavasti ko. kauppa on aikamoisen taipaleen takana, joten visiitti jäi totetuttamatta.

Hyvä niin. Sunnuntaina jatkoimme keskustelua, miekkonen oli töissä mutta hiljaisen sunnuntain vuoksi pystyi roikkumaan netissä koko päivän. Hämmennyksekseni tajusin, että meillä on enemmän yhteisiä asioita ja mielenkiinnon kohteita kuin kenelläkään miespuolisella on ollut aiemmin; asiaa ei toki auttanut sekään, että tyyppi on myös jumalaisen söpö ja kaiken lisäksi kirjoittaja. Molemmat halusivat kovasti nähdä toisensa, ja herra sanoi myös että "if you're pretty, it could be a huge problem" ja "I wish I had met you before." Vielä yöllä viestittelimme, flirtti pysyi jotenkuten aisoissa mutta oli kuitenkin aivan päivänselvää, että molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan, kenties hieman liikaakiin. Ja tästähän ei takuulla seuraa mitään hyvää.

Jaa miksikö? Koska sillä on tyttöystävä. Ja mää oon rakastunu.

Postaus on kammottavan sekava eikä tässä taida olla mitään järkeä, mutta eipä taida olla järkeä päässäkään tällä hetkellä.