Röitä

Eli töitä ja töitä. No, aina sitä pari minuuttia liikenee blogin päivittelemiseenkin. Mitään sen ihmeellisempää asiaa minulla ei ole; tosin tämän päivän aikana odotan saavani vastauksen tästä puhutusta supervisorin paikasta. Tällä hetkellä en odota mitään, en edes osaa odottaa.

Aamulla heräsin rättiväsyneenä vaikka sain itseni ajoissa nukkumaan ja mielestäni nukuinkin varsin sikeästi. Uuteen päivään minut sulosoinnuillaan herätteli sitten Kotiteollisuus biisillään +-0. Aah! Loistobiisi. Myös Florence And The Machinen olen ottanut kuunteluun, vaikuttaa erittäin lupaavalta. Viime aikoina olen ollut laiska musiikin suhteen - en jaksa etsiä uusia bändejä, ja vaikka saisin jopa jotain hyvää uutta musaa ladattua, unohdan kipaleet soittolistalleni kunnes joskus kuukausien päästä ne vahingossa tupsahtavat vastaan. Vinkkejä saa siis antaa tälle laiskalle musiikin ystävälle.

Tänään minua on jo ehtinyt muutama asia ärsyttääkin. Ensin raivostutti nämä 12vee pikkupimut ja -pojut, jotka ovat hyökänneet naamakirjaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun mokomat pyytävät kaveriksi, sitä rupeaa miettimään että mitäs kaikkea tässä tuleekaan postailtua. Tohdinko kirjoitella että on krapula, viitsinkö ladata kuvia viime viikonlopun kosteista bileistä? Tulin lopulta siihen tulokseen, että en ole antamassa minkäänlaista tapakasvatusta tämän(kään) sosiaalisen median kautta, ja jos jotakuta räävittömät jutut/kuvat häiritsevät, voinevat kieltää lapsiaan käyttämästä koko nassukirjaa. Muutamia juttuja linkkailin ko. sivustolla aivan tarkoituksella provosointimielessä, kun eräät raamatunhalaajat meinaavat toisinaan riehaantua psalmilainauksiensa kanssa. Sitä saa, mitä tilaa.

Toisekseen hieman otti kupoliin eräs kollegani, jolle näyttää olevan kova pala, että olen tiiminvetäjämme sijainen. Kyseinen agentti tietää aina kaiken parhaiten, on erittäin voimakasluontoinen eikä meinaa suostua myöntämään, jos jollakulla onkin parempi ratkaisu ongelmaan jne. jne. Itseäni tilanne rassaa siitä syystä, että en voi osoittaa auktoriteettia, kuten normaalitilanteessa tekisin; minun täytyy yrittää tasapainotella kollega-pomo-akselilla, koska ensi viikolla olemme taas normityökavereita. Moista nokittelua en kyllä sietäisi, jos olisin ihan oikeasti tämän tiimin supervisor. Mutta pakko on yrittää pysyä balanssissa.

Kolmanneksi ottaa kaaliin, kun näin unta herra Eksästä, ja nyt jantteri harhailee ajatuksissani ja saa minut näkemään punaista. Ulos päästäni, hetinyt, tämä on käsky! Onko ehdotuksia, millä keinoin voisin tehdä itselleni osittaisen lobotomian? Kyllästyttää niin pirusti miettiäkin kyseistä jätkää. Satans.