Kaupunki on kuin pätsi. Ilma ei liiku, se vain seisoo paikallaan ja tukahduttaa; tai jos pienen tuulenvireen jostain saakin napattua, se on tulikuuma henkäys, kuin yrittäisi vilvoittaa itseään hiustenkuivaajalla. Nukkumista on turha yrittää ennen puoltayötä, kun lämpötila vihdoin laskee edes +30 asteen kieppeille, ja senkin jälkeen ainoa keino saada unta on levittäytyä sängylle X-asentoon ja yrittää olla liikkumatta.
Kenties tämä lämpöaalto on sekoittanut päänikin. Näen unia tästä söpöstä kirjoittajapojasta, vaikken ole koskaan häntä kasvotusten tavannutkaan. Tai tavallaan olen, webbikameran kautta, ja eilen jopa puhuimme puhelimessa, kun hän soitti minulle. Puhelu oli hauska, ja minulla on kuulemma suloinen ääni. No, niin on silläkin itse asiassa. En ota tästä jutusta selvää, mutta jotain tavallisesta poikkeavaa on kyllä meneillään. Sitä paitsi, entä se sen tyttöystävä? Itse en tykkäisi, jos poikaystäväni juttelisi tuntikaupalla jonkun höpsön blondin kanssa... Ja lähettelisi vielä tekstiviestejä yöllä. Lievästi vihjailevia, vieläpä.
Mutta olkoon: liika analysointi ei ole koskaan auttanut. IT-poikakin uskalsi jutella eilen - netissä, mutta kuitenkin - häntä hirvittää "sekaantua" minuun, koska pelkää että tuleekin satutetuksi. Sanoin rehellisesti, että toki niin saattaa käydä. Mutta ei kai elämässä mitään voi tehdä, jos jatkuvasti pakoilee. Tähän kirjoittajapoikaan tutustuttuani tosin en tiedä, kuinka kiinnostunut olen enää IT-pojasta. Tavallaan olen kyllä, mutta...
Kuten sanottua, tämä kuumuus sulattaa aivosoluni. Ei tämän pidempää postausta tällä kertaa.
EDIT 13:00 PT
Kirjoittaja puhuu mulle puhelimessa ranskaa ja sanoo haluavansa sinisilmäisiä lapsia. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?
Vauhdikkaan pulun paluu
4 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No, kerro vaan!