Odottelua

Pitäisiköhän tänä viikonloppuna ihan reteesti selvistellä? Sen verran ahkerasti on tullut ilolientä lipiteltyä, että ei oikeastaan edes kiinnosta juhlia. Eikä tuota rahaakaan juuri ole bilettämiseen. Onneksi on kuitenkin perjantai, tämän päivän suunnitelmana on rentoutua ja nukkua pitkät unet. Kerrankin. Tämä viikko on painettu sellaisilla 3-4 tunnin yöunilla, ja nyt painaa väsymys päälle. Jos vastapäisen rakennuksen työmiehet tulevat helvetinkoneensa kanssa huomenaamulla jytyyttämään ikkunani alle, tulen hulluksi. Antakaa mun nukkua...

Kirjoittaja vietti eilisen tyttöystävänsä luona. Tätä ennen hän kuitenkin soitteli ahkerasti ja sai hankittua liittymääni mukavan puhe-edun: tästedes voin soitella ja tekstailla saman palveluntarjoajan liittymiin maksutta. Tietenkin Kirjoittajalla on samainen etu käytössään, taisipa olla oma lehmä ojassa poikasella. Mutta ei valittamista sinänsä. Illemmalla mesetreffit.

Töissä on kyllä pakko turhautua: en ole vieläkään päässyt aloittamaan superviisörin tehtäviäni, koska ilmeisesti uuden agentin löytäminen nykyiseen kampanjaani on todellinen mission impossible. Haluaisin tietää, koska aloittaminen olisi mahdollista, jotta voisin todella ruveta etsimään omaa asuntoa. Kuolaan lähialueiden yksiöitä netistä harva se päivä ja kuvittelen asuvani joissakin noista ihanista taloista. Huoh. Ainahan sitä haaveilla saa!

Maanantaina järjestämme kaiketi suomalaisillallisen Helenan kämpällä. Mitä helevettiä sinne nyt sitten oikein kokkaisi? Okei, salmiakkia on, ja karjalanpiirakoita sekä munavoita, ja lisäksi ajattelin loihtia aiemmin kokeilemaani lohilevitettä kera hapankorppujen. Varsinainen illallisruokalaji on kuitenkin hakusessa. Lihapullia? Niitä saa täältäkin. Karjalanpaistia? Liian hidasta. Verilettuja? Ai niin, eihän niitä ollutkaan... Ehdotuksia otetaan vastaan. Makaronilaatikkoakin pohdiskelin, mutta se olisi hieman tyly ruokalaji. No, onhan tässä viikonloppu aikaa selailla reseptejä.