Klo 21:05

Olen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tänä perjantaina. En oikein meinaa uskoa koko juttua. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että jollain oudolla tavalla Suomeen tulo hirvittää. En tiedä osaanko selittää, miksi. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että ihmisillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä - päin vastoin. Luultavasti en edes ajattelisi tulevani, ellei minulla olisi niin hitonmoinen ikävä perhettä ja ystäviä.

Luulen, että minua kammottaa ajatus lähtemisestä. Pelkään että koko kaupunki katoaa sillä välin kun olen poissa, kaikki ehtii muuttua, jotain tapahtuu enkä pääsekään takaisin: ja rakas maaginen Lissabonini jää ikuisesti unholaan enkä enää koskaan näe sitä. Kuulostaa varmaankin oudolta, mutta tätä paremmin en osaa asiaa sanoin ilmaista.

Samalla herkistyn jo pelkästä ajatuksesta että tulen takaisin Suomeen: rakkaiden ihmisten ja paikkojen näkeminen tulee olemaan aivan mahtavaa, tiedän jo nyt. Ehkäpä minua pelottaa Suomeen tuleminen siitäkin syystä, että alan taas kaipaamaan kaikkia ja kaikkea, ja joskus koti-ikävä on liikaa. Joskus sitä vaan on hieman liian sentimentaalinen.

Joka tapauksessa - perjantaina nähdään! Rakkautta.