Suomessa ollaan! Perjantain kaksitoistatuntisen matkustamisen jälkeen uskaltauduin vielä Helsingin keskustaan muutamalle, mutta valitettavasti väsymys voitti ja päädyimme siskon kanssa suht ajoissa (pizzan kautta) kotiin. Lauantaina hikoiltiinkin sitten jo Paimelassa veljentyttärien ja -poikien kanssa: pakko myöntää, että aikamoisia hulivilejähän nuo ovat, eipä meinannut Outsan pää kestää jatkuvaa juoksentelua ja älämölöä. Kunnialla selvisin kuitenkin, ja kummityttökin tykästyi tuliaisiinsa. Jatkossa täytynee hieman petrata tämän kummitäteyden kanssa. Olen ollu aika huono täti kaiken kaikkiaan, mutta lähes 4000 kilometrin etäisyys ei varsinaisesti auta asiaa...
Eilen oli aivan ihana ukkosmyrskykin, harmi vain että sähköt napsahtivat poikki 5 minuutin myllerryksen jälkeen. Kyllä noita salamoita vaan kelpaa tuijotella, enää ei pelotakaan niin kauheasti. Bella-hauva kyllä säikähti niin, että livahti ulos ja oli vasta neljältä aamuyöllä oven takana vinkumassa. Litimärkänä, tietysti. Jäänee arvoitukseksi, minne koiruus oli paennut jytinää piiloon. Nyt kaikeksi onneksi on jo nettikin toiminnassa, muuten saattaisi iskeä akuutti tylsyyskohtaus. Taisi jo iskeä, tosin. Mitä ihmettä täällä oikein pitäisi tehdä? Olen päätynyt vain datailemaan, syömään ja polttamaan tupakkaa. Sain sentään möyrittyä vanhoja vaatekasojani ja löytyipä sieltä vielä ihan käypää tavaraa, mitä voin kuljettaa mukanani Lissaboniin.
Kaiken kaikkiaan on todella outoa olla taas täällä. Aivan kuin unessa kävelisin, koska en ole ollut Paimelassa kesällä kahteen vuoteen. Kummallista. Samalla kertaa tunnen olevani kotona, ja toisaalta jokin ihmeellinen pieni ahdistus myllertää sisälläni ja kaipaan Lissaboniin. Ilmeisesti olen kotiutunut sinne jokseenkin onnistuneesti.
Ah ja niin... IT-poika lähetteli viestiä naamakirjassa, kuulemma ikävöi kovasti. Harmikseni Kirjoittaja eli The Täydellinen Mies on pysynyt täydellisessä hiljaisuudessa.
Vauhdikkaan pulun paluu
4 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No, kerro vaan!