Soutaa, huopaa

Helenan luona järjestetty suomalaisillallinen sujui oikein mainiosti. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, pääasiassa Helenan ystäviä joita toki itsekin tunnen. Alkupaloiksi napostelimme karjalanpiirakoita ja munavoita - oudoksuvista kommenteista huolimatta piirakat katosivat pian parempiin suihin. Pääruoaksi kaavailemani karjalanpaisti jäi haaveeksi pitkän haudutusajan vuoksi, mutta hyvin näytti maistuvan (hieman epäsuomalaisempi) lihamureke. Mutta pullat taisivat olla illan kohokohta, kaiken lisäksi teimme laskiaspullia kerman ja hillon kera joten sokerihiiretkin olivat tyytyväisiä. Pullat onnistuivat yllättävän hyvin pikku hiivasekoilun jälkeen, koostumus oli varmaankin paikallisista jauhoista johtuen hieman erilainen kuin Suomessa - oikeastaan pidin enemmän näistä Portugalin pullista.

Paikallehan saapui myös Kirjoittaja, joka ei tuntenut illallisporukasta Helenan lisäksi muita kuin minut. Kaiken lisäksi hän on aika ujo, etenkin suuremmissa porukoissa, mutta tuli kuitenkin Barreirosta asti minua tapaamaan. Tietenkin aina uteliaiden silmien välttäessä salapussailimme ovenkulmissa ja eteisen nurkassa. Epäilemättä muu seurue aisti että jotain oli meneillään, mutta hitot... Loppuillan olenkin jo tainnut raportoida eräille teistä, joten siitä en nyt raapustele enempää.
Olotila on edelleen sekava ja samaan aikaan lumoutunut. Tekisi mieli antaa mennä (vaikka sitten se mopo rotkoon), mutta jokin pidättelee. Enkä voi tehdä muuta kuin odottaa, en halua painostaa tai taivutella. Jos asiat eivät suju luonnostaan, turhapa on yrittää pakottaakaan, tuskinpa siitä mitään hyvää seuraisi. Koko hommaa mutkistaa vielä eräs pikku käänne, josta kertoilen enemmän vaikkapa mesessä. Löysässä siimassa roikutaan siis edelleen, joskin kaipa se hieman on kiristynyt lähipäivien aikana.

Työpaikaltakin kuuluu! Pääsen näillä näkymin aloittamaan supervisor-koulutukseni syyskuun puolivälissä eli parin viikon päästä, kunhan saamme sijaiset paikalle. Finalmente. Voin taas aloittaa kämppien kuolaamisen. Herra Entinen ei muuten vastannut, kun yritin soittaa eilen illalla - tarkoituksenani oli kylläkin ihan vilpittömästi kysellä kuulumisia, mutta jos ei normaali kanssakäyminen kiinnosta niin minkäs teet. Tikulla silmään...