keskiviikko 18. elokuuta 2010

Koukussa

Voehan. Välillä sitä ihmettelee, miten ihmiset löytävät toisensa. Tuskinpa mikään tarina on niin sanotusti helppo, jokaisella pariskunnalla on varmasti omat ongelmansa. Pah. Kirjoittaja on mystinen tyyppi, jotenkin samalla kertaa ihanan ja raivostuttavan salaperäinen. Oikeastaan hän on kyllä ollut hyvin rehellinen alusta lähtien, eli sen suurempia salaisuuksia ei (tiettävästi) ole tiedossa... Mutta mitä se musta haluaa? Maanantain kohtaamisen jälkeen en osannut lainkaan kuvitella, mitä tyyppi minusta miettii. Eilen joka tapauksessa juttelimme taas Skypessä suhteellisen normaalisti, ja tiistaipäiväiset epäilykseni siitä että hän ei ehkä pitänytkään minusta haihtuivat savuna ilmaan. Olemme kummallisen riippuvaisia toisistamme, eikä tätä missään nimessä voi erehtyä kutsumaan ystävyydeksi, sillä se on jotakin enemmän. Eikä sittenkään mitään sen enempää. Näin sitä riudutaan - ei tytölle saa sanoa että I would like to love you, ja sitten lähteä varmistelemaan selustaa. Toisaalta kyllä ymmärrän häntä, olen flirttaileva ja leikkisä enkä varmaankaan anna itsestäni seurustelevan tytön kuvaa. Kuinka väärässä hän onkaan.

En kai missään vaiheessa kuvitellutkaan, että tämä olisi joku läpihuutojuttu tyttöystävineen kaikkineen. En myöskään kuvitellut, että Kirjoittaja olisi sellainen helppo ja simppeli tyyppi, alusta asti oli selvää että hän on monisyinen ja kiehtova sekä samalla kertaa vaikeasti luettava ihminen. Mutta ah, niin ihana. Huomaan taas unohtavani hänen kasvonsa, vaikka yritin kovasti painaa piirteitä mieleeni maanantai-iltana. Olen siis täysin hullaantunut. Totta vie, jos näkisin hänet uudestaan, alkaisin varmasti rakastua. Järkevintä olisi takuulla perääntyä ja antaa asian olla, pääsisin vähemmälllä kärsimyksellä. Mutta koskapa sitä mitään oppisi, ennen kuin kunnolla mokailee? Tunnen olevani löysässä siimassa: koukussa kiinni, mutta silti vapaasti edes takaisin lillumassa. Ja auta armias jos yritän riuhtaista itseni irti, koukku pureutuu lihaan ja repii.

Kärsivällisyys on hyve, jota minulle ei ole suotu, ja siitäkin huolimatta sitä koetellaan jatkuvasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No, kerro vaan!