Ailahtelua

Mihinkähän henkiseen vuoristorataan olen taas saanut itseni kiskaistua? Viime viikonloppuna vietin aikaa Kirjoittajan kanssa - sinänsä toki ihanaa, mutta kun keskustelimme tilanteesta, hän ei osannut antaa minulle vastausta suuntaan tai toiseen. Niinpä tavallaan tein päätöksen hänen puolestaan ja sanoin että en voi olla nainen Numero 2. Juttu on siis ohi, ainakin näennäisesti. Ja kyllähän se riipii. Tuli taas todistettua kuinka lahjakkaasti osaan itkettää poikia, mutta kylläpä hänkin tirautuksia aiheutti, joten tasoissa ollaan.

Sunnuntaiaamuna lähtiessään hän jätti huulilävistyksensä pöydälleni ja kirjoitti viestin (joka ei tosiaankaan auttanut tilannetta - voin kertoa tarkemmin jotain muuta kautta). Eilispäivä sujui siis epätoivoisissa merkeissä, onneksi Erik oli kotona ja kokkailimme yhdessä fajitaksia ja litkimme hieman roséviiniä päälle. Kunnon paskanjauhanta pelastaa paljon.

Sattuipa myös niin, että herra Entinenkin otti yhteyttä. Viime viikollahan yritin soittaakin miekkoselle, mutta hän ei ystävällisesti vastannut puheluuni. Kuulemma oli Algarvessa (liekö siellä sitten niin huonot matkapuhelinkentät, ken tietää...). Juttelimme siis muutaman sanan mesessä, ja hän sanoi haluavansa nähdä minut. Keskustelu oli vähintäänkin outo. Joka tapauksessa noin tuntia ennen sovittua aikaa sain tekstiviestin "Hey. I'm feeling sick. I'm going to sleep. Kiss." Yritin soittaa ihan vain kysyäkseni, josko hän haluaisi sitten nähdä jonain toisena päivänä, mutta ei edes mokoma puheluuni vastannut. Laitoin vielä viestin jossa ehdotin että nähtäisiin muuna aikana, mutta siihenkään en saanut vastausta. En tajua ollenkaan, mitä hän minusta haluaa, koko juttu oli niin kummallinen. Ei siis riitä että Kirjoittaja sekoittaa päätäni, lisätään nyt sitten soppaan vielä tämä herrasmies ja johan siinä onkin keitos valmiina. Ja tämä liemi kiehuu pääni sisällä sen verran kiivaasti, että kohta tulee varmasti vaahtoa korvista.