Rauhaton Lissabonissa

Mmm, Madrid! Siinäpä vasta kaunis kaupunki. Viikonloppu kului lähinnä kävellessä ja syödessä - sekä tietysti nukkuessa. Hotellimme oli aivan kaupungin keskustassa, köpöttelymatkan päässä kaikista tärkeistä paikoista. Sää olisi tosin saanut olla hieman lämpimämpi, mutta eipähän ainakaan satanut. Lauantai-iltana olinkin jo lahjoittanut N:lle viimeviikkoisen kuumeeni - onneksi olin ottanut särkylääkkeitä mukaan. Kuvia kaupungista ei valitettavasti ole, ainakaan vielä. KVG, sieltä löytyy kuitenkin parempia! Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella onnistunut, vaikka Barajasin lentokentällä saimmekin aikaan pikku mykkäkoulun. Pikku vinkki - Madridin lentokenttä on ehdottomasti surkein, missä olen koskaan ollut. Liian iso, huonosti organisoitu ja sekava. Kunnialla pääsimme kaikesta huolimatta takaisin sateiseen ja koleaan Lissaboniin. Arvosanaksi reissulle 9-.



Jostain syystä outo rauhattomuus valtasi mieleni sunnuntai-iltana. En tiedä, mistä päin tällä kertaa tuulee. Olo on joka tapauksessa levoton ja tuntuu siltä, että jokin asia on vinossa. En vaan saa selvitettyä, mikä. Tai saatan jo tietääkin, mutta en aio raapustella siitä tänne... Aika näyttää, kuinka käy. (Ja pikku sivuhuomautus - en ole raskaana!) Saattaahan tämä olla ihan silkkaa koti-ikävääkin: kaipaan tuttuja kasvoja, tuttuja juttuja, tuttua ruokaa. Kaiken lisäksi kevään rahatilanteeni suoraan sanottuna romahti edellisviikon sairasteluni johdosta. Menetin 150€ silkkaa rahaa vain siitä syystä, että en päässyt työpaikalle. 39 asteen kuumeessa toki mieleni teki lähteäkin töihin.



Nyt tekisi mieli rojahtaa jättimäiselle, superpehmeälle sängylle ja laittaa pyörimään joku höpönlöpön-sarja. Kyllä kelpaisi! Lisäksi Fazerin sinistä ja lasi punkkua. Tällaisina hetkinä sitä vain haluaisi hieman läheisyyttä, vähän halauksia, ja jonkun joka sanoo, että kaikki on ihan muito bem ja kohta on taas ihan normaali olo.
Ja N on Algarvessa koko viikon. Taitaa mennä tyynyn halailuksi.

Kuvat on lainattu Googlesta.