keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Ihan sairas meininki

Huh. Kolme päivää sairastettuani olo alkaa vihdoin tuntua normaalilta. Maanantain ja tiistain välinen yö taisi olla pahin - en muista, että olisin koskaan tuntenut oloani niin kurjaksi. Hetken jo ajattelin, että taidan kuolla. Kuumetta oli varmasti ainakin 39 astetta, ellei enemmänkin, ja olo oli sen mukainen. Lisäksi olin koko maanantaipäivän katsonut Taistelutovereita, jonka vuoksi näin koko yön todella villejä ja häiriintyneitä sotaunia. Sairastelu ei sovi minulle, minusta tulee vaativa ja huomionkipeä, enkä kestä jatkuvaa pahaa oloa.



Myöhään eilen illalla tunsin oloni sen verran parantuneeksi, että menimme N:n kanssa apteekkiin. Täti myi minulle jotain tujua särkäriä, sekä kurkkua turruttavia imeskelytabletteja (kai aika samanlaisia kuin Strepsilsit). Sen jälkeen pysähdyimme syömään: toisin sanoen N ei tilannut mitään, istui vaan vastapäätä ja tuijotti tuimasti ja pakotti minut särpimään lautasellisen kuumaa kasviskeittoa. Sen jälkeen lusikoin vielä annoksen suklaamoussea, puolipakotettuna (ei heti uskoisi!), ja sitten vasta sain heittää huiviin särkylääkkeen. Tunsin oloni pikkulapseksi, mutta N vaikutti nauttivan tilanteesta, jossa sai hiukan pomottaa. Pah.

Syöminen helpotti, vaikka ei tuntunutkaan mukavalta. Kahden päivän syömättömyyden jälkeen ruoka tuntui jotenkin etovalta. Tänä aamuna heräsin joka tapauksessa nälkäisenä, mikä on kaiketi hyvä merkki. Lihassärky ei ole helpottanut, mutta se on hieman muuttunut. Sairaus on ilmeisesti menossa ohi, mutta saa nähdä, menenkö huomenna vielä töihin. K lähettelee minulle sähköposteja jatkuvalla syötöllä kysellen koska olen tulossa... Lopettaisi jo! Tuskin kenenkään etua palvelee se, että tulen töihin puolikuntoisena ja tartutan koko tiimin. Sitäpaitsi olen tottunut siihen, että annan itselleni aikaa parantua. En halua saada mitään kahta kauheampaa jälkitautia, etenkin kun ylihuomenna pitäisi lentää Madridiin.

Hyvä puoli tässä sairastelussa on ollut se, etten ole ollut juuri lainkaan tekemisissä K:n kanssa moneen päivään. Mukavaa. Lisäksi kuumehoureissani keksin tuhansia uusia kirjoituksen aiheita - harmi vaan, että katosivat kuumeen mukana. Seuraavaa sairautta odotellessa.

4 kommenttia:

  1. No voi ei, on tylsää olla kipeänä. Ja K on "hieman" kohtuuton, mikä ei toisaalta yllätä yhtään... Onneksi olet kuitenkin jo paremmassa kunnossa. Ja onneksi on N joka pitää huolta. :) Lieneekö kausi-influensaa vai possua, siinä tämän talven suuri kysymys.

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla että sulla on oma huolehtiva hoitaja siellä! N:lle pisteet kotiin. :)
    Ja ehdottomasti kannattaa pitää kiinni periaatteesta parantua kunnolla ennen töihin menoa, kaikki ei sitä näköjään tajua...
    Nimimerkillä Kaikki Pöpöt Tarttuu Muhun Alta Aikayksikön.

    VastaaPoista
  3. Sairastelu on kyllä hyvin syvältä sieltä itsestään, ehdin jo unohtaa... Mutta sitä mukavampaa on taas tuntea olonsa terveeksi! Ja N:hän on omien sanojensa mukaan sekä sadisti että masokisti, varmasti tuotti mielihyvää katsoa, kun yritin väkisin saada lautasellisen keittoa alas. ;)

    Hei muuten, pystyn aika hyvin kirjoitustyylistä sanomaan, kuka kommentoi, mutta olis hauskaa jos laittaisitte vaikka nimikirjaimen perään selventämään! Tai sitten mulla on vaan yksi ainoa ahkera fani, jonka nimi on anonyymi. :) Huomenna tai tänään varmaan kirjoitan vielä jotain, vaikka ei tässä kauheasti kirjoitettavaa ole... Enivei, jos ei kuulla ennen kuin karkaan Espanjaan, niin rattoisaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti <:)

    VastaaPoista
  4. Hehe, mä ajattelin että tää on hauskempaa niin, että joudut arvaamaan. Tässä on vain se puoli, että kun ehdin korjata virheet niin typoista ei välttämättä pääse tunnistamaan. :D

    Terv. Typo-Queen :D

    VastaaPoista

No, kerro vaan!