Ajatukset poukkoilevat kuin hyttysparvi kesäillassa. Sinkoilevat sinne tänne ja kimpoavat takaisin, ilman järjen häivää. Olo on oudon rauhallinen ja tunnoton. Turta. Ihan kuin olisin seissyt liian pitkään pakkasessa: iho ei tunne, järki ei juokse. Ehkä itkeminen auttaisi, mutta en pysty, ei voi. Hengitys on tasaista, kuuntelen sitä ja taukoamatonta sadetta ulkona. Ehkä, ehkä jos en pysty ajattelemaan kunnolla, en pysty tuntemaankaan. Se olisi mukavaa. En uskalla nukahtaa, koska herättyäni luulen hetken, että kaikki on kunnossa. Mutta tänään ei ole, eikä huomennakaan. Enkä halua tietää miltä tuntuu, kun turtumus katoaa.
Ainoa seesteinen ja selkeä ajatus pääni sisällä tuntuu olevan se, että onneksi en alun perinkään muuttanut tänne kenenkään takia. Itseni vuoksi ehkä, mutta vain itseni.
Ja vihdoin tämä lopullinen testi: miten hyvin selviän, kuinka nopeasti tokenen? Miltä se tuntuu?
Vauhdikkaan pulun paluu
4 viikkoa sitten
:(
VastaaPoistaTule meseen kun heräät. Hali.
TQ
Voimahaleja ja rutistuksia, ollaan täällä sua varten
VastaaPoistaPR
Käytännössä odotan vielä viikon lopullista päätöstä. Ihan kuin kuolemantuomiota odottelisi, ainahan on se 0,01% mahdollisuus että armahdetaan, mutta nyt ei näytä siltä. :P
VastaaPoistaNiin ihanaa ja modernia että pystyy aikatauluttamaan omat bänksinsä!
Ja kiitos tuesta, tiedän että jos haluan, pystyn soittamaan koska vain... mutta nyt en pysty edes ajattelemaan koko asiaa. Ja ihan mielelläni oon ajattelematta. Pusuja! Kyllä tämä tästä.