torstai 9. syyskuuta 2010

Kylmät väreet

Hyi. Tämä postaus tulee hieman aikaisin, ihan siksi että satuin heräämään noin tunti sitten. Painajaiseen. En ole nähnyt painajaisia ikuisuuksiin, oikeastaan en edes muista milloin viimeksi. Näköjään pitkä tauko tuottaa sitten sitäkin kammottavampia unia.

Unessa joku sieppasi minut; peräti kahdestikin, vaikka toisella kertaa minun piti ihan oikeasti olla turvassa. Mitään "sen kamalampaa" ei ehtinyt kai edes tapahtua, mutta se veret seisauttava tunne painajaisessa oli jotakin sanoin kuvaamatonta. Sieppaajan ilmestyessä tunsin vain jonkinlaisen käsittämättömän pahan läsnäolon. Kun viimein havahduin hereille, tajusin maanneeni sängyssäni jo hyvän aikaa silmät auki, mutta täysin lamaantuneena. Sydän hakkasi kuin aropupulla. Tärisevin käsin hapuilin yöpöydältäni valokatkaisijan ja nousin istumaan sängylläni silmät suurina. Hyi helevettiläinen että vihaan painajaisia! Tällaisina hetkinä on mukavaa asua kämppisten kanssa. Olisin varmaan soittanut poliisit, jos olisin ollut yksin kotona. Totta puhuen kun heräsin, ensimmäinen (lievästi absurdi) ajatukseni oli soittaa herra Entiselle. Pahaa unta kai tuokin aivopieru...

Hiipparoin vessaan ja olin saada sydärin kun huomasin, että suihkuverho oli kiinni enkä nähnyt mitä sen takana oli. Ja koneelle tullessani kaiutin hieman räsähti, ja ihan varmasti hyppäsin hieman ilmaan sen kuullessani. Ai miten niin vähän vainoharhainen olo?! Ja tietysti väsyttää niin perkeleesti, mutta en uskalla mennä takaisin nukkumaan. Entä jos sama uni jatkuu? Juuri pari päivää sitten juttelimme Margien kanssa siitä, kuinka inhottavat unet aina jatkuvat samasta kohdasta, mutta miellyttäviin uniin ei ole palaamista. Kraah.

Tämä uni on kyllä takuulla eilisiltaisen leffan ansiota. Eikä se ollu ees pelottava! Tämän takia en koskaan katso kauhuleffoja. Elokuvahan oli siis Law Abiding Citizen, jonka kävimme Normanin ja K:n kanssa katsomassa Jardim da Estrelassa eli ihan tuossa viereisessä puistossa. Ilmeisesti siellä näytetään ihan ilmaiseksi leffoja tämän viikon ajan. Kyllä oli kivvoo! Ja hauska idea. En muista mikä oli tänään vuorossa, mutta puistoonhan on vain parin minuutin kävelymatka joten voihan sitä käydä kurkkaamassa. Nyt en kyllä enää jaksa kirjoittaa, mutta pakkohan se on hereillä pysyä, jospa sitä YouTubesta löytyisi vaikka Ketosia&Myllyrinteitä, joita kyyläisi. Notta huomenta vaan.

2 kommenttia:

  1. "Sieppaajan ilmestyessä tunsin vain jonkinlaisen käsittämättömän pahan läsnäolon. Kun viimein havahduin hereille, tajusin maanneeni sängyssäni jo hyvän aikaa silmät auki, mutta täysin lamaantuneena". Tuo kuulostaa ihan unihalvaukselta. Oletko kuullut sellaisesta? Tuolla nimellä löytyy tietoa esim. wikipediasta. Itse "kärsin" noista välillä nuorempana. Silloin oli aina sellainen tunne, että jotain pahaa on läsnä, mutta en pystynyt tekemään mitään. Välillä tuntui kuin peitto olisi kiertynyt tiukemmalle ja tiukemmalle ympärilleni. Sitten yhtäkkiä havahduin hereille enkä tajunnut yhtään mitä hetki sitten tapahtui, olinko unessa vai mitä. Nyt en ole kyllä vuosiin tuollaista kokenut. Painajaiset sucks.

    VastaaPoista
  2. Brr. Kuulostaa karmivalta. Toivottavasti omalla kohdalla jää ainoaksi kerraksi, ei nimittäin ollut kovin häävi kokemus... No, ainakaan viikonloppuna ei painajaisia näkynyt :)

    VastaaPoista

No, kerro vaan!