Aivot narikassa

Ensi viikonloppuna olisi Avante. Kyseessä on siis kommarifestarit, ei siis sinänsä mitenkään poliittiset bileet, paitsi että festareilla on sama nimi kun Portugalin (jollakin) kommunistipuolueella. Pari päivää vietettäisiin siis Helenan ja seurueen kanssa festaroimassa, yhteishinta itse tapahtumalle on 19 euroa ja yöpyminen tapahtuisi Helenan veljen luona. Kuulostaisi hyvältä, jos ei ota huomioon viime aikojen pikku tunnustusta Helenan suunnalta. Ehdin jo tyhmyyksissäni lupautua lähtemään, lippukin minulle on jo ostettu, mutta nyt huomaankin etsiväni jotakin pätevää tekosyytä jolla pääsen luistamaan tapahtumasta. Lipun toki maksaisin joka tapauksessa, mutta en tiedä haluanko mennä. Kaiken lisäksi vanha kunnon Bairro Alto ja Bica ovat jääneet surullisen vähälle huomiolle viime kuukausien aikana, ja tekisi kovasti mieli päästä Luxiin. Tai Urban Beachiin. Kunnon biletystä kaipaan, enkä välttämättä ollenkaan festareilla rötväämistä. Kertokaa jos keksitte minulle hyvän syyn kieltäytyä...

Eilen näin Kirjoittajan. Ja huomasin jotakin outoa: en tuntenut mitään. En siis yhtään mitään. Toki edelleen pidän hänen seurastaan, mutta tuntui siltä, että olin sisältä aivan ontto ja tyhjä. En tajua, mistä tämä tunne (tai tunteettomuus) on tullut. Aavistukseni minulla toki on - sehän on toki herra Entinen. Jos hän ei olisi yrittänyt tavoitella minua, en varmasti olisi ajatellut koko asiaa, mutta kas vain! Nyt tajusin että vertailin jatkuvasti Kirjoittajaa häneen. Ja etenkin tuntemuksia, mitä kyseiset miehet minussa ovat herättäneet (tai olleet herättämättä). Nyt jos se moolokki olisi tässä, niin takaan että turpaansa saisi. Kuukausien jälkeenkin ilmeisesti onnistuu sekoittamaan pääni tällä tavalla! Sinänsä toki ei haittaa, että eihän Kirjoittaja ole edelleenkään jättänyt tyttöystäväänsä. Nyt tavallaan toivon ettei hän niin teekään. Ainakaan vielä. Ehkä tämä tunteiden tyhjiö saa vielä jotakin täytettä. Tai ehkä ei.

Eilen illalla keskustelimme Elinan kanssa yhteen muuttamisesta. Tyttöparka on hätää kärsimässä: aloittaessaan osa-aikasena hänet häädetään firman asunnosta (reilu peli, hän on siis Latviasta, eikä näin ollen ole tiedossa mitään majoitusta 2 viikon varoitusajalla). Elina on mukava tyttö, mutta en ole varma haluanko muuttaa kenenkään kanssa samaan asuntoon. Haluan olla yksin! Omassa pikku luolassa, jossa saa tehdä just niinkuin itse haluaa. Toisaalta kimpparatkaisu olisi edullisempi, ja kuten sanottua, Elina on kiva (ja siisti, mistä plussaa), joten harkitaan nyt vielä.

Huomatkaa - tässä postauksessa käsiteltiin muutakin kuin miehiä. Pointsit kotiin!