Krapulapeikko vierailee

Tunnustakaa! Kuka teistä ruhjoi päätäni pesismailalla eilisiltana? Hiukset on kipeet, niin sanoakseni, mutta mitä muutakaan voi odottaa, kun hilluu yökerhossa puoli kahdeksaan asti aamulla. Kyllä vain, täällä kun lähtee juhlimaan, niin on pakko juhlia loppuun asti. Seuraavana päivänä tästä saa muistutuksen armottoman jalka- ja päänsäryn muodossa. Mutta ei hätää - minusta on kouliintunut varsinainen ammattibilettäjä. Ennen kuutta ei vaan yksinkertaisesti voi lähteä kotiin. Tosin näihin aikoihin kannattaa jo jättää alkoholipitoiset juomat tiskin toiselle puolelle ja vaihtaa virkistysjuomat veteen. Eilen tämä kuitenkin sattumalta pääsi unohtumaan, kiitos oivallisen seuran ja karmean ysärimusiikin. Tänään sitten kärsitään senkin edestä.

Tottahan juhlimista jatketaan tänä iltana, kun vietämme ystäväpiirissä yksivuotisjuhlia. Armonaikaa on 3 tuntia, ja kädet vapisevat siihen malliin että onnekseni en ole tatuointiartisti. Tulisi rumaa jälkeä. Saapa nähdä mihin tämä ilta vie, pahimmassa tapauksessa nukkumaan heti illallisen jälkeen... Huh, no ei kai! Kammottava ajatus. Kunhan saan edes kuusi tuntia unia ensi yönä, niin enköhän pärjää. Sunnuntain ohjelmassa on jalkapalloa, Helena lupasi hakea minut kotiovelta (epäilee varmaan, että jos minua ei kädestä pitäen taluteta paikan päälle, en ilmesty paikalle lainkaan), ja suuntana on jokin kahvila joen toisella puolella. Siellä sitten esitän jalkapallosta kiinnostunutta Benfica-fania ja yritän kiroilla portugaliksi aina, kun joku missaa hyvän maalipaikan. Sikäli kun pysyn hereillä.

Kai tässä pitäisi päikkäreille mennä, mutta jostain syystä krapulassa en koskaan onnistu nukahtamaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Mutta taidan kokeilla silti, ettei zombie-olotila iske silloin, kun pitäisi olla parhaimmillaan. Ja tänä iltanahan aion näyttää aivan helevetin hyvältä. Ihottuma on kadonnut kokonaan, vihdoinkin - syitä juhlaan on siis monia! Hyvää yötä hetkeksi, palataan asiaan huomenna.