Sokeita hetkiä

Byääh, mikä päivä. Nyhjötin kotona raastavan yskäni ja orastavan kuumeiluni kanssa - taas. Toivottavasti kuume ei iske tällä kertaa niin pahasti kuin edelliskerralla... Tähän mennessä aspiriinit ovat auttaneet pahimpaan hätään. Yskä ei tosin meinaa hellittää, mutta pakko kai se on silti töihin raahautua huomenna, jos mielin saada kuukausibonukseni. Viidesosa napsahtaa taas palkasta, jos sairastun pahemmin. Perkele! Syytän tästä työpaikan yli-innokasta ilmastointia. Toisinaan en ihmettelisi, jos ilmanvaihtorööreistä alkaisi sataa lunta. Tulee ihan Suomi mieleen, kun siinä surkeana hytisee.

Vietin siis tämän ihanan, aurinkoisen päivän neljän seinän sisällä (pakollista kauppareissua lukuun ottamatta) ja kyyläsin Dexteriä. Aah, miten hyvä sarja. Latasin myös Zoolanderin, mutta sen katsominen jäänee myöhemmälle - tällä hetkellä nauraminen laukaisee karmaisevan yskäkohtauksen, joten pakko pidättäytyä vakavemmissa sarjoissa ja leffoissa.

Niin, ja illallinen on tiedossa vielä tämän viikon aikana. Hitto, enkä vieläkään muista, miltä se näyttää. Mutta sen muistan, että sillä on maailman miellyttävin hymy. Disarming on hyvä sana kuvaamaan sitä, mutta suomeksi sanalle ei löydy tarpeeksi hyvää vastinetta. Ja on sillä sentään synttärit samana päivänä kuin mulla - ei se voi olla läpeensä kusipääkään. Enhän mäkään ole, ainakaan ihan sataprosenttisesti.