Työkyky: paikalla

Oli mukavaa päästä töihin viikon sairastelun jälkeen. Enpä olisi heti uskonut tätä sanovani, mutta niin vain oli. Maanantaiksi päivä oli myös yllättävän leppoisa. Huaskaa oli myös huomata, että poissaoloni oli noteerattu. Päivän aikana sai useaan otteeseen kuunnella Hey Outi! Where were you? Are you okay? Feeling better? Good to have you back! We missed you! Kyllä se kummasti mieltä lämmitti. Eilisen krapulaisen angstifiiliksen ja "lievän" henkisen ja fyysisen darran jäljiltä oli rauhallinen olo. Toivottavasti olotila säilyy.

Torstaina tulee täyteen tasan yksi vuosi Portugalissa. Huh! Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Ja mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua, phuuh, hengästyttää ajatteleminenkin. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, eikä siitä taatusti tulisi tylsä...

Viime viikonloppuun palatakseni - lauantai-illan ja -yön hengailin uusien tuttavuuksieni kanssa. He näyttävät aivan aidosti pitävän minusta, kutsuvat minua joka paikkaan ja ovat kaikin puolin ihania ja ystävällisiä. Loistavaa seuraa siis. Taitavatpa olla ensimmäiset portugalilaiset kaverini. Toivon mukaan näen heitä jatkossakin!
Nyt tuli aika lyhyt ja mitäänsanomaton postaus, mutta ainakaan en valittanut joka asiasta. Asiaa auttanee jatkossa sekin, että aion pysytellä erossa miehistä jonkun aikaa. Saapa nähdä onnistunko. Jaloistahan niitä pirulaisia saa potkia...