No money, and definitely no funny

Akuutti rahapula iski jo puolenkuun tienoilla. Loistavaa. Tästä tuleekin jännittävä maaliskuu... Kiitos ihanaisen sairasteluni viime kuussa. Joten kotona sitten istuskellaan, leffoja kai pitäisi katsoa, tai lukea kirjaa, tai tehdä sanaristikkoja. Sattumalta ei vaan huvita mikään edellä mainituista aktiviteeteista. Sainpa itsestäni kuitenkin sen verran irti, että siivosin huoneeni perusteellisesti ja pyykkäsin - ja samalla puunasin kylppärinkin. Aah, olisittepa nähneet ne hiustukot mitä vetelin viemäristä! Kaunista! Kyllä oli laatanlento lähellä, ei voi muuta sanoa.

Eilen muuten tein jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt enkä varmaan (tämän kokemuksen jälkeen) heti kokeile uudestaan. Jätin sen söpön espanjalaispojan pöydälle lapun, johon laitoin myös numeroni. Noh, kumma kyllä, en ole saanut vastausta. Tuskinpa saankaan. Onneksi en koskaan edes tuntenut kyseistä jäpikkää - nyt täytyy vain toivoa, ettemme osu samaan aikaan työpaikan kahvioon. Toisaalta, ei mua oikeastaan kaduta. Ainakin tein jotain. Ei tarvi ootella ja kärvistellä. He's just not that into you, girl!

Tällä viikolla on kyllä ollut aika sekalaiset fiilikset kaiken suhteen. Lähetin aamulla N:lle sähköpostia, ihan vaan kun otti niin saatanasti päähän. Viesti itsessään oli kyllä jokseenkin sivistynyt. Kaipa yritän saada jonkinlaista päätöslauselmaa koko touhulle. En odota vastausta, enkä itse asiassa haluakaan moista. Oli vain pakko saada sanotuksi asioita, joita en ole pystynyt tähän mennessä sanomaan. En tiedä onko parempi olo - tuskin. Olotila taitaa olla jotakin katkeran ja rohkean välillä. Kuvitelkaapa, että imaisisitte paria sitruunaa ilman jälki-ilmettä.



Ja pojille tiedoksi, että it's your loss, bitches.