Laiska, fiksu ja saamaton

Niskasta kiinni ja rustaamaan. En kylläkään tiedä, mistä kirjoittaisin. Aika kuluu pitkälti töissä, ja kun kotiin pääsee niin jaksaa vain elbailla koneella. Mitään tekemättä, tietysti. Viikonloppu sujui kuitenkin makoisasti, perjantaina vietimme iltaa Eliseun asunnolla kokaten ja hauskaa pitäen. Ja hauskaahan pidettiin, kuuteen asti aamulla, kunnes naapurin setä tuli kolkuttelemaan ja (kuulemma kiroilemaan) oven taakse. Lauantaina pääsimme E:n ja M:n kanssa vihdoin irkkupubiin asti - ja ah sitä siideriä, voih! Hyvältä se maistui. Illan päätteeksi hurautimme taksilla lähimpään avoinna olevaan ruokapaikkaan. Naurukohtaus ei ollut kaukana, kun saimme vihdoin selville paikan yöruokalistan: pinaattikeittoa ja sämpylää, sekä tietysti jälkiruoaksi riisivanukasta kanelilla (joka maistui aivan riisipuurolta). En ole koskaan kaivannut niin paljon pizzaa kuin tuona yönä. Mutta maassa maan tavalla, minkäs teet.



Sunnuntaina kiertelimme tyttöjen kanssa ostarilla, ja tarttuipa mukaan muutama kirjakin. Toinen oli portugalilaisen kirjoittama, vuosisadan alkuun sijoittuva kertomus, ja kuulemma historiallisesti hyvinkin korrekti, vaikka henkilöhahmot ja tapahtumat ovatkin fiktiivisiä. Tarina alkaa Lissabonista ja päätyy yhteen Portugalin sen aikaisista siirtomaista. Nyt voin siis hyvällä omallatunnolla sivistää ja viihdyttää itseäni samalla! Ja Portugalista kirjoittaessani mieleeni muistuu taas portugalin tunnit. Opettajaraukka yritti kaikin keinoin saada meitä lopettaneita (yhteensä 3 henkilöä) palaamaan takaisin tunneille. Kaipa taas torstaina saan itseni raahattua paikalle, ihan vain kuunnellakseni kieltä. Ehkäpä samalla opinkin jotain. Harmittaa niin vietävästi, että tunnit menivät aivan mönkään omalta osaltani sairastelun ja töiden takia. Tehtävät kasaantuivat, kunnes pöydällä oli vain iso monistepino tekemättömiä tehtäviä, ja enhän minä niitä saanut koskaan tehtyä. Taidanpa kysäistä opelta, pitääkö hän tunteja jossain muuallakin. Hitaammalla tahdilla. Pace is the trick.