5 tunnin päikkärit

Tunti hereillä ja kohta taas nukkumaan. Nukkuminen on mahtavaa. Ansaitsin pikku unoset; tarkoitukseni oli kylläkin herätä jo 19:00 pesemään pyykkiä, mutta väsy-Outi oli eri mieltä ja päättäväisesti paineli herätyksen pois päältä (ei muistikuvia tilanteesta). Tällä viikolla ja viime viikon lopulla olen mennyt kiltisti nukkumaan kymmenen kieppeillä, mutta eilen lipsahti ja valvoin kahteentoista. Sen kyllä huomasi töissä. Pienetkin tarkkaavaisuuttaa vaativat toimenpiteet vaativat erityiskeskittymistä, ja ongelmanratkaisukykyni oli nollassa. Neljän tunnin yöunilla ei ainakaan aivotoiminta pääse yllättämään.

Kerran kuukaudessa tulee tällainen viikko, kun IT-poika on iltavuorossa (14-22). Oma pääni lähentelee tyynyä siinä vaiheessa, kun herra pääsee töistä. Toisaalta on mukavaakin olla erossa jonkin aikaa, sitten on taas sitäkin mukavampi nähdä. Ja etenkin tällaisina päivinä, kun varsinaisen valveillaoloajan (töiden jälkeen) voi laskea yhden käden sormilla. Viikonloppuna ehtii sitten olla.

Tänään ei muuta kirjoitettavaa. Ei heti uskoisi, että viiden tunnin unien jälkeen (nimenomaan päiväunien) haluaisi mennä heti takaisin punkkaan, mutta helevetin houkuttelevalta tuo sänky näyttää. Palataan taas pian, ehkäpä keksin jotain kirjoitettavaakin.