sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hei.

Olitko se sinä, johon ensi kertaa rakastuin? Se outo tunne, kun tietää tuntevansa jotain, ja toisaalta ei tiedä mitään. Joo, se olit sinä. Se tuli sillä tavalla hiljalleen, etten edes odottanut - mutta muistan ikuisesti ne bussimatkat Jyväskylään, ja sen tunteen sun kanssa. Kyllä mä sua rakastin, ihan todella.

Hei, olitko se sinä, jonka näin sattumalta? Joka sattumalta rakastui minuun, ja päinvastoin, ja niin että millään ei enää ollut mitään väliä? Etten edes pystynyt kuvittelemaan elämääni ilman sinua? Kyllä mä suhun rakastuin - ihan todella.

Hei, olinko se minä, joka miettii, että voin sanoa mitä tahansa, mutta ei se mitään muuta? Kyllä mä olen pahoillani - ihan todella. Mutta olisko mulle jotain onnen rippeitä jäljellä? Tuu tänne ja anna ne rippeet mulle, koska mä haluaisin kauheesti olla taas tosi onnellinen.

Oletko se sinä, joka salaa pelastaa minut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

No, kerro vaan!