Sataa!

No minne se Portugalin aurinkoinen sää nyt katosi?! Vettä tulee kuin aisaa ja tuuli Atlantilta yltyy puuskissa toisinaan aika hurjaksi. Brr. Lisäksi lämminvesiboilerimme (tai mikä lie aparaatti onkaan) toimii hieman vaihtelevasti, joinain aamuina saattaa joutua käymään kylmässä suihkussa. Itse ensimmäisenä herääjänä yleensä vältyn kylmältä suihkulta, mutta Julia-raukka ei ole aina yhtä onnekas. Vuodenaika siis vaihtuu, tänä vuonna jopa tuntuu siltä että syksy on tulossa. Viime vuonna samaan aikaan kävimme vielä rannalla! Hmpf. En tiedä olenko vielä valmis ottamaan talven vastaan - mutta ainakin nyt tiedän, mitä odottaa. Vesisadetta seuraavat 3 kuukautta (ainakin 3).

Töissä menee vähän paremmin. Ärtymys siitä, että minua syytetään asioista joita en edes voinut tietää, on muuttunut vakaaksi päättäväisyydeksi. Minuahan ei jalliteta, saatana! Joten eilisaamuna laadin itselleni selkeän listan asioista, joista minulta tullaan luultavasti kysymään päivän aikana. Näin ollen olin hyvin valmistautunut, kun oma pomoni tuli tuo ärsyttävä pieni hymynkare naamallaan taas "juttelemaan tiimistä" (lue: tivaamaan ja käskyttämään). Tällä kertaa olin kuitenkin tehnyt kaiken mitä pitikin, ja valituksen aiheita ei yksinkertaisesti ollut. Teki mieli tehdä se sellainen L-merkki kädellä ja heilutella sitä hemmon naaman edessä. Lo-hoo-serr...

Hmm, ja tokihan Kirjoittaja lähetti minulle viestin. Tästä säädöstä saisi laadittua jo suhteellisen viihdyttävän komedian. "I really hope you're okay" oli ainakin yksi viestin lauseista, muita en edes muista (johtunee siitä naurukohtauksesta, jonka viestin lukeminen aiheutti). En vastannut, eikä minulla ole aikomustakaan vastata. Tavallaan tekisi mieli kirjoitta jotakin takaisin; mulla menee tosi hyvin, löysin jo uuden kohteen, syö vaan lisää lääkkeitä niin helpottaa. Toden totta, bongasin töistä erään italiaanon, jota olen vilkuillut ahkerasti lähipäivinä.

Nyt saa sitten ihan suoraan sanoa että NAINEN, riittäiskö se säätö hetkeksi? (Mulla on jo vastauskin valmiina, että kysykää vaan!)